Vuonna 1958 Espanjan taloudellinen ympäristö oli vaikeutunut, ja Montesa yhtiön enemmistöosakas Pere Permanyer katsoi, että kustannuksia oli alennettava keskeyttämällä kilpailutoiminta. Montesan toinen perustaja ja tekninen johtaja Francisco ”Paco” Bultó vastusti päätöstä jyrkästi.
Tiet eroavat
Kompromissia ei löytynyt. Bultó jätti Montesan, ja hänen ympärilleen kokoontui samana vuonna joukko yhtiön entisiä insinöörejä, mekaanikkoja ja kilpailuosaston työntekijöitä. Ryhmä aloitti uuden 125-kuutioisen moottoripyörän suunnittelun. Uusi yritys sai nimen Compañía Española de Motores eli CEMOTO, ja sen moottoripyörät tunnettiin nimellä Bultaco. Ensimmäinen tuotantomalli, Tralla 101, esiteltiin vuonna 1959.
Bultaco ei ollut juridisesti Montesan kahtia jaettu osa vaan uusi yritys, mutta sen henkilöstö, tekninen osaaminen ja kilpailufilosofia olivat suurelta osin lähtöisin Montesalta. Barcelonan seudulle syntyi näin kaksi läheisesti toisiinsa kytkeytynyttä kilpailijaa. Seuraavien kahden vuosikymmenen aikana ne rakensivat motocrosspyöriä, joilla voitettiin sekä Euroopan MM-osakilpailuja että Yhdysvaltain kansallisia kilpailuja
Bultaco Pursang
Bultacon motocrossmallisto tunnettiin nimellä Pursang. Nimi tarkoitti täysiveristä ja kuvasi Paco Bultón ajatusta moottoripyörästä, joka suunniteltiin alusta lähtien kilpailukäyttöön.
Mallin kehitys alkoi brittiläisten Rickman-veljesten runkoon rakennetusta Rickman-Bultaco Métissestä. Bultacon oma Pursang Mk2 esiteltiin vuonna 1967. Sen jälkeen mallisto kehittyi lukuisten sukupolvien kautta aina harvinaiseen Mk15-versioon saakka. Pursangeja valmistettiin eri vaiheissa 125-kuutioisista 420-kuutioisiin malleihin. Kevyen rakenteen, voimakkaiden kaksitahtimoottorien ja valmiin kilpailuvarustuksen ansiosta Pursang saavutti vahvan maineen erityisesti yksityiskuljettajien keskuudessa.
Pursangin kansainvälinen maine kiteytyi vuonna 1973 Espanjan Sabadellissa. Siellä ajettiin 250-kuutioisten motocrossin maailmanmestaruussarjan avausosakilpailu. Mukana oli 20-vuotias yhdysvaltalainen Jim Pomeroy, joka oli edellisenä vuonna voittanut AMA 250-kuutioisten osakilpailun Saddlebackissä yksityiskuljettajana ajamallaan Bultacolla. Tulos oli tuonut hänelle jälleenmyyjän tukisopimuksen ja mahdollisuuden kilpailla Euroopassa.
Pomeroy voitti Sabadellin ensimmäisen erän ja sijoittui toisessa neljänneksi. Kilpailun järjestäjät laskivat tulokset ensin vanhentuneella järjestelmällä ja julistivat länsisaksalaisen Hans Maischin voittajaksi. FIM korjasi tuloksen myöhemmin. Uuden pistejärjestelmän mukaan Pomeroy oli voittanut osakilpailun pistein 23–22.
Pomeroy oli ensimmäinen yhdysvaltalainen, joka voitti motocrossin MM-osakilpailun. Hän oli myös ensimmäinen kuljettaja, joka voitti ensimmäisen ajamansa MM-GP, sekä ensimmäinen espanjalaisvalmisteisella moottoripyörällä motocrossin MM-osakilpailun voittanut kuljettaja.
Voitto espanjalaisella pyörällä Espanjassa kasvatti huomattavasti Bultacon ja Pursangin kansainvälistä näkyvyyttä.
Montesa Cappra
Montesan Cappra 250 VR rakentui osittain suomalaisen tehdaskuljettajan Kalevi Vehkosen tekemän kehitystyön ympärille.
Vehkonen ajoi vuonna 1972 Montesan tehdaskuljettajana 250-kuutioisten maailmanmestaruussarjassa ja sijoittui kokonaispisteissä neljänneksi. Hänen edellään olivat Joël Robert Suzukilla, Håkan Andersson Yamahalla ja Sylvain Geboers Suzukilla. Montesa oli siten kauden parhaiten sijoittunut eurooppalaisvalmisteinen moottoripyörä.
Montesa muutti kilpailumenestyksen tuotantomalliksi. Vuoden 1973 mallistoon esiteltiin Cappra 250 VR, jonka kirjaimet tarkoittivat Vehkonen Replicaa. Malli perustui Vehkosen kilpailupyörästä saatuihin kokemuksiin. Sen runko, geometria ja moottorin perusrakenne oli kehitetty kilpailutoiminnan kautta. Seuraavan vuoden versiossa kokonaisuutta kehitettiin edelleen.
Tavoitteena oli tarjota yksityiskuljettajalle mahdollisimman valmis kilpailupyörä suoraan jälleenmyyjältä. Cappra 250 VR sai Yhdysvalloissa erittäin myönteisiä koeajoarvioita. Cycle News arvioi sen yhdeksi markkinoiden parhaista ostettavista 250-kuutioisista motocrosspyöristä, ja Cycle World kiitti erityisesti sen runkoa, käsiteltävyyttä ja kilpailuvalmista kokonaisuutta..
Koneet riittivät, resurssit eivät
Pomeroyn ja Vehkosen saavutukset osoittivat, että molemmat espanjalaismerkit pystyivät kilpailemaan maailman kärkeä vastaan. Yksittäisistä läpimurroista ei kuitenkaan kehittynyt pitkäaikaista ylivoimaa.
Montesa saavutti motocrossin MM-osakilpailuvoiton vuonna 1977, kun belgialainen Raymond Boven voitti Espanjan 250-kuutioisten GP Cappralla. Hän voitti ensimmäisen erän ja sijoittui toisessa viidenneksi. Samana vuonna ruotsalainen Håkan Andersson ajoi Montesan 500-kuutioisella pyörällä ja sijoittui MM-sarjassa viidenneksi.
Bultaco palkkasi vuosikymmenen lopulla belgialaisen Harry Evertsin kausiksi 1977–1978. Everts oli voittanut 250-kuutioisten maailmanmestaruuden vuonna 1975, mutta ei ollut enää Bultacolle siirtyessään hallitseva mestari. Hän sijoittui Bultacolla MM-sarjassa neljänneksi vuonna 1977 ja kuudenneksi vuonna 1978. Everts on myöhemmin kertonut Bultacon olleen tuolloin ainoa tehdas, joka tarjosi hänelle sopimusta.
Yhdysvalloissa merkkien kilpailutulokset erosivat toisistaan. Montesalla oli laaja jälleenmyyjäverkosto, ja sen pyörillä ajoivat muun muassa Peter Lamppu, Mike Runyard, Tim Hart ja Mickey Kessler. Montesa ei kuitenkaan saavuttanut AMA motocrossin kansallisen sarjan osakilpailuvoittoa.
Bultacon tulokset olivat parempia. Gary Bailey voitti Pursangilla kaksi AMA 250-kuutioisten osakilpailua vuonna 1972. Kenny Zahrt voitti RedBudin 250-kuutioisten osakilpailun vuonna 1974. Samana vuonna Jim Pomeroy sijoittui Trans-AMA-sarjassa neljänneksi ja oli sarjan paras yhdysvaltalainen kuljettaja.
Kumpikaan merkki ei muuttanut yksittäisiä kilpailuvoittojaan motocrossin henkilökohtaiseksi maailmanmestaruudeksi tai AMA Motocross -mestaruudeksi. Rajaus motocrossiin on tärkeä, sillä molemmat merkit saavuttivat huomattavaa kansainvälistä menestystä muissa lajeissa, erityisesti trialissa
Loppu
Espanjalainen moottoripyöräteollisuus ajautui vakavaan kriisiin 1970-luvun lopulla. Taustalla olivat öljykriisit, vientimarkkinoiden heikkeneminen, inflaatio, työtaistelut, yritysten taloudelliset ongelmat sekä japanilaisten valmistajien kasvava tekninen ja kaupallinen ylivoima.
Bultacon tuotanto pysähtyi vuonna 1979. Toimintaa yritettiin käynnistää uudelleen, ja tuotantoa jatkettiin ajoittain myös työntekijöiden muodostaman osuuskunnan avulla. Alkuperäinen teollinen toiminta päättyi lopullisesti vuonna 1983. Bultaco-nimeä on myöhemmin käytetty useissa uusissa yrityksissä, mutta ne eivät ole olleet alkuperäisen CEMOTOn keskeytymätöntä jatkoa.
Myös Montesa joutui maksukyvyttömyysmenettelyyn vuonna 1983. Sen kohtalo muodostui kuitenkin erilaiseksi. Montesa ja Honda olivat perustaneet vuonna 1982 yhteisen Montesa Honda S.A. -yrityksen, jonka omistus jakautui aluksi tasan. Vuonna 1986 järjestely saatettiin loppuun, ja Hondan omistusosuudeksi tuli 88 prosenttia. Montesa säilyi Hondan yhteydessä ja jatkaa edelleen trialmoottoripyörien valmistajana.
Vuonna 1958 alkanut ero synnytti kaksi omanlaistaan kilpailumerkkiä. Bultaco katosi alkuperäisenä valmistajana, mutta Montesa selviytyi Honda-yhteistyön kautta. Pursang ja Cappra VR muistetaan silti saman aikakauden tuotteina: Barcelonan seudulla rakennettuina kaksitahtisina motocrosspyörinä, jotka pystyivät parhaimmillaan voittamaan maailman kovimmissa kilpailusarjoissa.