Håkan Carlqvist oli yksi viimeisistä siinä ruotsalaisten maailmanmestareiden ketjussa, Bill Nilsson, Sten Lundin, Rolf Tibblin ja Torsten Hallman, joka hallitsi motocrossia lajin muotoutumisvuosina. Hän oli monilahjakkuus, joka pelasi nuorena jääkiekkoa, jalkapalloa ja lasketteli ennen siirtymistään täysin motocrossiin. Motocrosissa hän oli kiivas kilpailija, tunnettu tulisesta luonteestaan ja rajusta ajotyylistään.
Alku Ossalla
Kansainvälinen ura alkoi 1974 yksityisajajana espanjalaisella Ossa Phantomilla. Raaka nopeus vakuutti, ja jo 1975 Ossa antoi täyden tehdastuen — mekaanikon ja kuljetuksen Euroopan osakilpailuihin.
Kun Ossa vetäytyi kesken 1976-kauden rahapulan takia, Carlqvist jäi ilman pyörää. Kawasakin tehdasajaja Torleif Hansen antoi hänelle Kawasakin, jolla hän ajoi 250cc-kauden loppuun.
Carla nousi lainapyrörällä kotiyleisönsä edessä kolmanneksi 1976 Ruotsin GP:ssä, uransa ensimmäiselle palkintopallille. Suoritus kiinnitti Husqvarnan tehdastallin huomion, joka värväsi hänet kaudelle 1977. Tämä sai Carlqvistin lopettamaan lupaavan jääkiekkouransa ja sitoutumaan täysillä crossiin.
Ensimmäinen kruunu Husqvarnalla
Tie ei ollut suora. Vuonna 1977 jalka murtui ja 1978 sopimus jäi uusimatta, tarjolla vain tuotantopyörä. Vasta 1979 Husqvarna antoi kunnon tehdaspyörän ja mekaanikko Tommy Janssonin, joka viritti koneen ja tuki myös henkisesti. Tulos oli murskaava, tuottaen kuusi GP-voittoa kahdestatoista ja 250cc-maailmanmestaruus, selvästi ennen toiseksi tullutta Neil Hudsonia.
Yamahalle ja 500-luokan kärkeen
Carlqvist siirtyi Yamahan tehdastalliin 1980 Heikki Mikkolan jäljiltä. Neljä vuotta jauhamista kovassa seurassa, kolmas 1980 ja 1981, seitsemäs 1982 kulminoituen 1983 maailman mestaruuteen.
500cc-titteli ratkesi vasta kauden viimeisessä osakilpailussa Hollannissa, seitsemän pisteen erolla Hondan André Malherbeen. Hän oli ensimmäinen ruotsalainen kuninkuusluokan mestari sitten Bengt Åbergin 1970. Näin hänestä tuli Mikkolan jälkeen toinen ajaja, joka voitti sekä 250- että 500-luokan maailman mestaruudet.
Namur 1988 ja legendaarinen hetki
Uransa päätteeksi Carlqvist ajoi yksityisajajana Kawasaki KX500:lla. Ikimuistoisin hetki koettiin 1988 Belgian GP:ssä Namurin linnavuoren kapeilla metsäpoluilla. Johtaessaan toista erää yli 30 sekunnin turvin hän pysähtyi radan laitaan, otti yleisön ojentaman oluttölkin ja joi sen katsojien hurratessa, ja jatkoi silti voittoon. Se oli hänen viimeinen GP-voittonsa.
Mittava menestystarina
Kaksikymmentä GP-voittoa, 37 erävoittoa ja kaksi maailmanmestaruutta. Öhlinsin perustaja Kenth Öhlin on kiittänyt Carlqvistin testipalautetta nuoren yhtiönsä alkuvuosilta. Vuoden 1983 mestaruudesta hän sai Svenska Dagbladetin kultamitalin, ja 2002 Ruotsin posti kunnioitti häntä omalla postimerkillä. Carlqvist menehtyi aivoverenvuotoon 63-vuotiaana kesällä 2017.