1970-luvun aikana kevyemmät synteettiset materiaalit alkoivat muuttaa lajia. Nailon vähensi painoa, kun taas nahkaa, vaahtomuovia ja valumuovia käytettiin yhä enemmän vain siellä, missä suojaus oli kaikkein tärkeintä.
Suomi oli tämän muutoksen eturintamassa. Kohosta, Yokosta, Sinisalosta ja Tacklasta tuli osa uuden sukupolven motocrossvarusteiden valmistajia.
Uusi tapa ajatella motocrossvarusteista
Suomalaisessa läpimurrossa ei ollut kyse nahan hylkäämisestä, vaan kunkin materiaalin käyttämisestä siellä, missä se toimi parhaiten.
Kohon varhaisissa motocrosshousuissa yhdistettiin nailon ja nahkavahvikkeet. Pian suomalaisvalmisteisissa ajohousuissa käytettiin synteettisiä kankaita keveyden takaamiseksi, nahkaa kulumiselle alttiissa kohdissa, vaahtomuovia pehmusteena ja valumuovia suojauksessa.
Se, mikä tuntuu tänään itsestäänselvyydeltä, oli silloin suuri murros: ajohousuista oli tulossa kevyempiä ja joustavampia teknisiä vaatteita.
Koho toimitti tuotteitaan jo Yhdysvaltain markkinoille, ja Yoko, Sinisalo – sekä myöhemmin Tackla – olivat mukana rakentamassa pientä suomalaista keskittymää tämän uuden sukupolven motocrossvarusteiden ympärille.
Läpimurrossa ei ollut kyse yhdestä uudesta materiaalista, vaan sen ymmärtämisestä, missä mikäkin materiaali toimii parhaiten.
Suomalaisilta tehtailta kansainvälisille motocrossradoille
Seuraava luku oli kansainvälinen. Kohon varusteita ilmestyi Yhdysvaltoihin JT Racingin kautta, Sinisalo vakiinnutti asemansa Amerikassa ja Tackla tavoitti asiakkaita Suomen ulkopuolella.
Yoko meni vielä pidemmälle. Siitä tuli osa nousussa olleiden amerikkalaisten motocrosstuotemerkkien valmistusketjua, ja se valmisti Suomessa motocrossvaatteita muun muassa Foxin kaltaisille yhtiöille.
Tämä suhde kertoo paljon Suomen asemasta alalla. Suomalaisyritykset eivät ainoastaan myyneet suomalaisia tuotteita, vaan ne olivat kehittäneet niin arvokasta valmistusosaamista, että ulkomaiset tuotemerkit tulivat Suomeen teettämään tuotteitaan.
Suomalainen osaaminen muokkasi siten motocrossvarusteita paljon pidemmälle kuin mihin suomalaisten tuotemerkkien oma näkyvyys ylsi.
Suomalainen osaaminen ylsi kauemmas kuin suomalaiset tuotemerkit itse.
Kun motocross-varusteista tuli osa kulttuuria
1980-luvulle tultaessa motocross-vaatteet olivat jälleen muuttumassa. Toimivuus oli edelleen olennaista, mutta ulkonäkö, ajajan identiteetti ja sponsorointi muuttuivat yhä tärkeämmiksi.
Suomessa valmistetut varusteet kehittyivät lajin mukana. Synteettiset kankaat, integroidut suojat, sublimaatiopainatus ja kehittyneemmät grafiikat muuttivat ajovaatteet lähemmäksi nykyaikaista teknistä urheiluvaatetusta.
Nämä neljä suomalaistuotemerkkiä vaikuttivat eri tavoin tässä murroksessa: Koho varhaisessa materiaalimutoksessa, Yoko kansainvälisessä valmistuksessa ja kumppanuuksissa, Sinisalo suojavarusteiden kehityksessä ja Tackla Suomen näkyvyyden laajentamisessa kansainvälisessä motocrossissa.
Yhdessä ne olivat mukana siirtymässä kohti kevyempiä, teknisempiä ja yhä erottuvampia ajovaatteita.
Motocrossvarusteet eivät olleet enää pelkkää suojausta. Niistä oli tulossa osa kuljettajan identiteettiä.
Jonkin aikaa Suomella oli huomattavan vahva asema alalla. Tämä etulyöntiasema ei kuitenkaan kestänyt ikuisesti.
Sitten maailma muuttui
1980-luvun lopulle tultaessa motocrossista oli tulossa huomattavasti suurempaa kansainvälistä liiketoimintaa.
Foxin kaltaiset amerikkalaiset tuotemerkit kasvoivat kuljettajasponsoroinnin, markkinoinnin ja jakelun avulla, kun taas Italiasta oli muodostumassa toinen vahva keskittymä AXO:n kaltaisten yhtiöiden myötä.
Samanaikaisesti Suomen tekstiili- ja vaatetusteollisuus supistui, ja teknisten vaatteiden tuotanto siirtyi enenevissä määrin halvemman tuotannon maihin.
Suomalaiset yritykset joutuivat tämän muutoksen kouriin. Yoko luopui ajovaatteiden kotimaisesta tuotannosta, ja Sinisalo siirtyi käyttämään alihankintavalmistusta Virossa.
Osaaminen ei ollut kadonnut. Kilpailuetu oli.
Suomi ei menettänyt kykyä valmistaa motocross-varusteita. Se menetti kilpailuedun valmistaa niitä Suomessa.
1990-luvulle tultaessa valmistuksesta oli tullut globaalia, ja tuotemerkin vahvuudesta, kuljettajasponsoroinnista, jakelusta ja markkinoinnista oli tulossa yhä tärkeämpiä kilpailuedun lähteitä.
Suomalainen luku, joka ansaitsee tulla muistetuksi
Suomalainen motocrossvaatteiden tarina on helppo sivuuttaa, osittain siksi, että suuri osa siitä tapahtui sellaisten tuotemerkkien taustalla, jotka ajajat muistavat nykyään paremmin.
Silti Suomi oli niitä paikkoja, joissa motocrossvarusteet siirtyivät perinteisestä nahasta kohti kevyitä, monimateriaalisia vaatteita, jotka määrittelevät lajia tänä päivänä.
Koho, Yoko, Sinisalo ja Tackla olivat kukin osaltaan mukana tässä muutoksessa.
Niiden tarina osoittaa, miten suomalainen osaaminen saavutti kansainväliset markkinat – ja kuinka nopeasti teollinen etulyöntiasema voi muuttua. Se, mikä oli harvinaista 1970-luvulla, oli muuttunut yleisen globaaliksi 1990-luvulle tultaessa.
Tuotanto siirtyi. Tuotemerkit vahvistuivat. Uusia kilpailijoita ilmaantui.
Suomi ei vain seurannut motocross ajovarusteiden vallankumousta. Se oli mukana johtamassa sitä.