Olemme tottuneet stadionien supercross-spektaakkeleihin, miljoonien dollarien energiajuomasponsoreihin ja uskomattoman korkeateknologisiin kilpapyöriin. Mutta mitä, jos voisimme kelata aikaa 62 vuotta taaksepäin? Ohjelmalehtisen lukeminen 7. Heinäkuuta 1963 pidetystä Motocrossin MM-kilpailusta on kuin pitelisi käsissään eilistä päivää. Sen selaaminen maalaa kuvan ajasta, joka on samanaikaisesti täysin vieras ja ihmeellisen tuttu.
Kolmannen sivun ratakartta näyttää 1 560 metriä pitkän luonnon radan, joka nimensä mukaisesti oli valtaosin ruskeata santaa. Ei kuitenkaan ollut ihmisen tekemiä tuplahyppyreitä tai stadionin pattisuoria, ei savukoneita, eikä go-go tyttöjä.
Osallistujalistalla oli miehiä Australiasta, Iso-Britanniasta, Alankomaista, Irlannista, Itä-Saksasta, Ruotsista, Sveitsistä, Tanskasta, Tšekkoslovakiasta, Neuvostoliitosta ja tietysti Suomesta.
Ohjelmassa on taulukko mestaruussarjan pistetilanteesta ennen tätä kilpailua. Asetelmat ovat kristallinkirkkaat. Ruotsin Torsten Hallman (silloinen hallitseva mestari) johdossa 58 pisteellä. Hänen päähaastajansa oli Tšekkoslovakian Vlastimil Valek 32 pisteteellä. Heidän takanaan käytiin kovaa kamppailua Ruotsin Jan Johanssonin ja brittikaksikon Dave Bickers ja Alan Clough välillä. Ja aivan heidän kintereillään oli Igor Grigoriev Neuvostoliitosta.
Suomalaisista kuskeista mukana olivat vuoden 1962 Suomen 250cc:n mestari Aarno Erola Montesalla, samoin kuin Pentti Kalteva ja Osmo Kiukkonen molemmat Husqvarnoilla. He olivat juuri sijoittuneet ensimmäiseksi ja toiseksi äskettäisessä SM kilpailussa Riihimäellä. Heidän rinnalleen liittyivät Raimo Rein ja Jorma Örthen molemmat myöskin Husqvarnoilla. Nämä olivat ne miehet, jotka kantoivat kansakunnan toiveita maailman parhaita vastaan.
Hallitsevista hevosvoimista oli ensinnäkin ruotsalainen Husqvarna, joilla ajoivat mestari Torsten Hallman ja hänen maanmiehensä Jan Johansson. Sitten oli Tšekkoslovakian CZ, joita ohjastivat itäblokin tähdet Vlastimil Valek ja Igor Grigoriev. Brittien toivo lepäsi Greeves-pyörissä, joita ajoivat sisukkaat Dave Bickers ja Alan Clough. Nämä kolme merkkiä hallitsivat tuloslistan kärkeä, mutta lähtöviivalla oli myös muita "eksoottisia" koneita, kuten MZ Itä-Saksasta, espanjalaiset Bultaco ja Montesa sekä brittiläinen Dot. Se oli intensiivisen innovaation aikaa, kauan ennen kuin japanilaismerkit tulisivat hallitsemaan.
Tässä luokassa pääsivät loistamaan paikalliset suomalaiset ässät. Osallistujalistalla oli suomalaista lahjakkuutta, mukaan lukien vuoden 1962 Suomen 500 kuutioisten mestari Frank Nyman Jawalla. Hän sai vastaansa kovia kilpakumppaneita, kuten esimerkiksi Eero Hilpisen BSA:lla, Kalevi Talvisen Husqvarnalla ja Juhani Hämäläisen Matchlessilla. Tämä oli kilpailu, jossa kuskit ottivat mittaa toisistaan tosimielessä, ehkä mielessään MM kilpailu tai kaksi tulevaisuudessa.
Jotkut brändit kuten Union, Salama-akut tai Celeston-radio jo ovat haalistuneet historiaan. Kuitenkin monet ovat yhä tällä tänään. Husqvarna, Triumph, Norton ja BSA ovat kaikki syntyneet uudelleen ja tuottavat uusia moottoripyöriä tänään. Jawa ja Montesa eivät koskaan todella lähteneet. Varikolla saattoi nähdä mainoksia Shelliltä, Sunocolta, Castrolilta ja Caltexilta, jotka ovat kaikki yhä maailmanlaajuisia energiajättejä.
Osatoimittajat kuten Bosch, Champion, Lucas, Girling ja Continental ovat edelleen hallitsevia voimia. Tikkurilan maalit, Pohjolan vakuutukset ja Veikkaus ovat nekin edelleen tuttuja nimiä. Tuo pehmeän hiekkainen rata oli kohtaamispaikka brändeille, jotka tulisivat muovaamaan seuraavia 60 vuotta ja eteenpäin.
Unohda älypuhelimet ja tekoäly. Vuoden 1963 huippua olivat kodin mukavuudet ja kannettavuus. Sivujen ehdoton tähti oli Indesit jääkaappi. Sen vallankumoukselliset myyntiargumentit olivat automaattinen huurteensulatus ja sisävalo ja se, että se liikkuu pyörillä.
Sen ajan Spotify oli Celesto Lilian de Luxe R. Se oli samanaikaisesti auto-, matka- ja kotiradio, joka teki musiikin mukaan ottamisesta huippuluokan ylellisyyttä. Aitona aikakauden tilannekuvana Life-savukkeiden kokosivun mainos julisti rohkeasti: “syttyy kun elämä on parhaimmillaan".
Tämä oli aikaa, jolloin automaattinen jääkaapin valo oli yhtä jännittävä asia kuin tehdaskuljettajan paikka.
Palkintorahat on nekin lueteltu ohjelmalehtisessä. MM-erän voitosta kuljettaja kuittasi 200 Suomen markkaa. Laitetaanpa se mittasuhteisiin. Tilastokeskuksen rahanarvon laskurin mukaan 200 Suomen markkaa vuonna 1963 vastaa noin 443 euroa tänä päivänä.
Palkkio maksettiin molemmista erästä, joten kuljettaja, joka onnistui voittamaan molemmat erät, saattoi poistua paikalta 400 markan mukanaan. Siis, noin 886 euron edestä nykyrahassa. Kisaohjelmassa mainostetun "Lilian de Luxe" -matkaradion hinta oli 348 markkaa. Elikkä yhden päivän työllä saattoi ostaa päivän kuumimman laitteen, ja jäi vielä ylikin ehkä pullakahveihin Esson baarissa.
👉 Kun tänä päivänä seuraat kilpailuja energiajuomalogojen ja huipputeknisten pyörien keskellä, näetkö ja koetko saman hengen, joka eli Tikkurilassa 7. heinäkuuta 1963?
Source: Tikkurilan Moottorikerhon Ohjelmalehtinen MM Motocross Vuodelta 1963