26.11.2025
On päiviä, jotka unohtuvat, ja sitten on päiviä, jotka jäävät historiaan. Sunnuntai 4. elokuuta 1974 oli ehdottomasti jälkimmäisiä. Tuona päivänä Hyvinkää ei ollut mikään unelias pikkukaupunki, vaan koko kansainvälisen motocross-maailman napa. Tämä ei ollut mikään onnenkantamoinen. MM-sirkus pystytti telttansa Erkylän Lukkojen radalle jo kymmenettä kertaa. Kuten kaupunginjohtaja puheessaan muistutti, nyt ei enää leikitty hiekkalaatikolla, vaan vaalittiin arvokasta perinnettä.
Vaikka kaupunginjohtaja Osmo Anttila puheessaan synkistelikin sen ajan ongelmiin kuuluvasta energia kriisistä, radalla ei säästelty tippakaan. Moottoriurheilun ei annettu hyytyä maailmanpolitiikkaan. Hyvinkään Moottorikerhon järjestelykoneisto päätoimitsija Esko Ventoniemen johdolla piti huolen siitä, että vaikka muualla säästettiin, täällä nappularenkaat pyörivät ja kaksitahtibensa tuoksui aamusta iltaan.
Kisapäivä potkaistiin käyntiin jo kello 11:30, kun mini cross, eli C -luokan 50-kuutioiset, nuo tulevaisuuden toivot päästettiin irti. Siitä vauhti vain kiihtyi B- ja A-luokkien piikkisten myötä, kunnes kello 13:00 koitti se hetki, jota kaikki olivat odottaneet, kun MM-tason gladiaattorit päästettiin irti.
Viivalla oli sellainen kattaus, että heikompia hirvitti. Sille asettuivat muunmuassa Neuvostoliiton Gennady Moisejev (KTM), Tsekkoslovakian Jaroslav Falta (CZ) ja Belgian Harry Everts (Puch). Nämä kaverit eivät esittelyjä kaivanneet. Pakkaa oli sekoittamassa myös Håkan Andersson, mies joka katkaisi Suzukin kolmen vuoden voittoputken. Ruotsalainen Yamahalla oli vuonna -74 yhtä kova juttu kuin ABBA Euroviisuissa.
Ja totta kai mukana oli suomalaista sisua. Kalevi Vehkonen, Lars Öhberg, Tapani Pikkarainen ja kumppanit väänsivät kaasukahvaa rystyset valkoisina. Oli paikka taistella MM-pisteistä kotiyleisön edessä, kun vastassa oli Neuvostoliiton ja Belgian mahtimiehet. Mutta periksi ei annettu tuumaakaan.
Eihän kisat ole mitään ilman kunnon kalustoa. Hyvinkäällä päästiin kuolaamaan 70-luvun parhaimmistoa, eli Husqvarnaa, KTM:ää, CZ:aa, Suzukia ja Yamahaa. Mainokset hehkuttivat Hondan CR malleja maailman kevyemmiksi motocross-pyöriksi niiden kromimolybdeenirunkojen ansiosta. Kuulostaa juuri siltä laitteelta, jolla kaikki olisivat halunneet ajaa. Kawasakia taas kehuttiin turvalliseksi. Jokainen kuljettaja tietää, että kaikki on turvallista siihen asti, kunnes pyörä karkaa alamäessä ja kuski tutustuu turpeeseen lähietäisyydeltä.
MM-tason show ei pyöri pelkällä tahdonvoimalla, vaan taustalla tarvittiin tukijoita. M-Tuonti toi maahan Hussen ja Kotarin, Finnpyörä vastasi CZ:sta ja Arwidson Yamahasta. Jos takapää, siis pyörän sellainen, kaipasi ryhtiä, niin Girling tarjosi kipuun kunnon iskareita. Ja jotta pito säilyisi, Rengastuonti Oy toimitti alle parhaat Vredestein tai Michelinit.
Kisapäivän päätteeksi, moni todennäköisesti hyppäsi Lindroosin Autotalosta hankittuun Datsun 120 Y Finn DeLuxe -autoon ajaen kotiin, joka lämpesi Aspo-öljyllä. Janon sammutti Markku Lenkkerin myymä aito Coca-Cola. Tämän "It's the real thing" jokainen tiesi erityisesti silloin, kun kurkku oli kuivunut Erkylän lukkojen hiekkapölystä tuona elokuisena sunnuntaina.
👉 Sellainen oli Hyvinkään Motocrossin MM-kilpailu 1974. Päivä jolloin rauta, tahto ja vauhti kohtasivat suomalaisessa soramontussa. Se on muistutus siitä, että todellinen motocross elää olosuhteista ja ajasta riippumatta !
Source: Hyvinkää Moottorikerhon Ohjelmalehtinen MM cross vuodelta 1974