Ennen oli pakkasta, lunta ja Winhan kelkka

Ski-Doo mainosti Elan-malliaan kevyenä, kätevänä ja ketteränä. 12 hv Rotax-moottorilla varustettu kelkka maksoi 3 250 markkaa (n. 5 300 € nykyrahassa). Se oli investointi. Mainoslauseet "uppolunta tai hankikantoa" korostivat, että kelkkojen piti soveltua metsätöihin, ei vain harrastuskäyttöön.

Erikoisuutena mainittiin Winha 32, suomalainen ylpeys. Siinä oli sveitsiläinen 309 cc MAG-moottori, edustaen ajan kansainvälistä huipputekniikkaa. Tuolloin osia kerättiin ympäri Eurooppaa, jotta saatiin toimiva laite lumelle.

Varikkoelämää pakkasessa

Kuvitellaanpa hetki varikkoaluetta. Ei lämmitettyjä telttoja, ei tietokoneita analysoimassa telemetriaa. Varikko oli täynnä Ford Transiteja, Volkswagen Kuplia ja peräkärryjä. Ilmassa leijui sekoitus kaksitahtiöljyn, bensiinin ja makkaranpaiston tuoksua. Mekaanikot, usein kuljettajien veljiä tai tuttavia, työskentelivät paljain käsin pakkasessa, vaihtaen tulppia ja säätäen Tillotson-kaasuttimien neuloja toivoen, että kone ei "booaisi" ratkaisevalla hetkellä.

Kisan taustalla hääri joukko, joka piti pyörät pyörimässä. Päätoimitsijalista on kuin "Kuka kukin on" Hyvinkään moottorikerhon historiassa. Muunmuassa, kilpailujen johtajana toimi Pekka Luoma, valvojana Erkki Huurros, pääsihteerinä Pertti Kasper ja konetarkastusesta piti huolen Mauri Penttilä. Nämä miehet ja heidän kaltaisensa vastasivat siitä, että kipailukoneisto pysyi hallinnassa. Heidän nimensä ohjelmalehtisessä ovat muistutus siitä talkootyön määrästä, joka mahdollisti nämä tapahtumat toinen toisensa jälkeen.

Nimiä numeroiden takana

Kuvittele lähtöhetki. Kello on 13.00. Lippu heilahtaa. Kymmenet variaattorihihnat kiristyvät, ja telamatot alkavat kuopia lunta. Kiihtyvyys ei ole repivää nykystandardeilla, mutta se on väkivaltaista. Kelkoissa ei ollut iskunvaimennusta sanan varsinaisessa merkityksessä. Kun kelkka osui Sveitsin radan patikkoon, se ei imenyt iskua, vaan kimposi .

Osallistujaluetttelo osoittaa, että mukana oli motocrossin SM-tason huippuja. Esimerkiksi alle 250-kuutioisten luokassa kilpailivat Jack Johansson ja Jorma Järvinen, joiden keskinäinen, kiivas kamppailu oli tuttu näky jo motocrossradoilta.

Kun siirryttiin suurempiin luokkiin, vauhdit kasvoivat ja ajoneuvojen hallittavuus heikkeni. 350-kuutioisissa motocrossin huippujen läsnäolo jatkui, kirkkaimpina niminä mainittakoon Lars Öhberg ja Tapio Rautalammi. Mielenkiintoista on huomata, että luokassa nähty Ockelbo-kelkka edusti ruotsalaista legendaa, joka oli tunnettu kestävyydestään, mutta usein painavampi kuin kanadalainen Ski-Doo.

500-kuutioisten luokka ei tehnyt poikkeusta kilpailijoiden tasossa. Viivalla nähtiin kovia nimiä, kuten Kalevi Vehkonen ja Juha Tirinen. Erityisesti Jaakko Lehmuskosken Lynxillä neljää Ski-Doota vastaan käymä kamppailu tarjosi mehukkaan "Suomi vastaan Kanada" -asetelman, tiivistettynä yhteen lähtöön.

Erityisen huomionarvoista on naisten sarjan olemassaolo jo vuonna 1971. Osallistujat, kuten Pirjo Vilkman, Eeva Heinonen ja Anja Aaltonen, osoittavat, että moottorikelkkailu ei ollut pelkästään miesten laji. Nämä naiset ajoivat samoilla raskailla laitteilla kuin miehetkin, mikä vaati valtavaa fyysistä voimaa.

Vakio-luokassa nähtiin laaja valikoima eri merkkisiä kelkkoja. Tämä luokka oli niin sanottu "jokamiesluokka", jossa kalusto oli lähimpänä kaupan hyllyltä saatavaa vakiotavaraa.

Mitä ne mainokset kertovatkaan

Ohjelmalehtisen mainokset tarjoavat meille ikkunan menneeseen elämään. Unohda nykyiset lifestyle-kuvat ja somevaikuttajat. Vuonna 1971 mainonta oli rehellistä ja käytännönläheistä.

Esimerkiksi Vierto-Huolto mainosti Ski-Doo-moottorikelkkaa puhelinnumerolla, jossa oli vain viisi numeroa. Tämä kertoo ajasta, jolloin maailma oli pienempi. Työväline Oy puolestaan toi maahan Sno-Tric -kelkkoja ja lupasi telamatoille vuoden takuun. Tämä oli merkittävä lupaus aikakaudella, jolloin kumi oli haurasta ja maasto kuluttavaa.

Mainoksissa korostui sana ”työ”. Kelkka oli ensisijaisesti työkalu, joka tosin muuttui ehkäpä viikonloppuisin kilpuriksi. Tämä heijastelee Suomea rakennemuutoksen keskellä, vapaa-aika piti ansaita, ja välineiden odotettiin kestävän sukupolvelta toiselle.

Maaliskuun loppu tarkoitti Etelä-Suomessa tuolloin vielä täyttä talvea. Ohjelmalehtisen kuvitus ja mainosten lupaukset uppolumesta todistavat korkeista hangista. Hyvinkään Sveitsin maastot olivat paksun, valkoisen lumipeitteen alla, ja mittari näytti lukemia, jotka pitivät moottorit viileinä ja posket punaisina.

👉 Kun katsot nykyään aidattuja ratoja ja maksettuja toimitsijoita, tunnetko enää sitä pyyteetöntä talkoohenkeä, joka vuonna 1971 sai koko kylän puhaltamaan yhteen hiileen Hyvinkään Sveitsin lumisilla rinteillä?  

Source: Hyvinkää Moottorikerhon Ohjelmalehtinen SM kelkkacross vuodelta 1971