Lapsuus ja nuoruus

Heikki Mikkola syntyi Lopella 1945. Hän oli jo lapsena erittäin urheilullinen ja kilpailuhenkinen, mikä näkyi hänen monipuolisissa harrastuksissaan, kuten mäkihypyssä, pesäpallossa, hiihdossa ja jääkiekossa. Nämä lajit loivat vahvan peruskunnon motocrossuraa varten.

Kilpa-uran alku

1961: 16-vuotiaana Mikkola hankki vanhemmiltaan salaa ensimmäisen moottoripyöränsä. Isänsä vastustuksesta huolimatta hänen intohimonsa motocrossia kohtaan syttyi, vaikka kauppa jouduttiinkin perumaan.

1964: Mikkola aloitti kilpailemisen ystävänsä Martti Pesosen lainaamalla 250cc Greeves-pyörällä Artukaisissa. Vaikka ensimmäinen kilpailu oli jännittävä ja sisälsi yhden osuman pusikkoon, hän sijoittui hienosti kuudenneksi yli 30 osallistujan joukosta. Tämän jälkeen hän osti Pesosen vanhan pyörän. Motocrossin ohella Mikkola kilpaili jääradalla, jossa voitti Suomen mestaruuden muutamaa vuotta myöhemmin, ja ajoi myös enduroa.

1965: Mikkola osallistui 18 kilpailuun ja voitti niistä peräti 11. Hän siirtyi ajamaan Husqvarnaa ja voitti lähes kaikki juniorikilpailut, mikä vahvisti hänen tunnettaan siitä, että motocross oli "se oikea laji".

1966: Mikkola teki MM-debyyttinsä Hyvinkäällä ja johti jopa molempia kisaeriä alkuvaiheessa.

1968: Mikkola saavutti uransa ensimmäisen MM-erävoiton Ruotsin Hedemorassa. Tämä johti Husqvarna-tehtaan tukeen ja lopulta tehdaskuljettajasopimukseen. Hän ajoi Husqvarnalla 14 vuotta ja voitti sillä kaksi maailmanmestaruutta.

Maailmanmestaruudet ja haasteet

1972: Mikkola siirtyi 500cc-luokkaan ja sijoittui sarjassa kolmanneksi.

1973: Hän palasi 250cc GP -luokkaan ja sijoittui jälleen kolmanneksi. Samana vuonna hän voitti inter AMA Motocross -sarjan mestaruuden Yhdysvalloissa.

1974: Mikkola palasi 500cc-luokkaan ja voitti pitkän taistelun jälkeen ensimmäisen maailmanmestaruutensa. Tämä voitto Roger DeCosterista Luxemburgissa on Mikkolan mieleenpainuvin saavutus. Mikkola oli tunnettu erinomaisesta fyysisestä kunnostaan, jota hän ylläpiti hiihtämällä, juoksemalla ja soutamalla.

1975: Hän sijoittui toiseksi 500cc-mestaruussarjassa, Roger DeCosterin voittaessa.

1976: Mikkola palasi 250cc-luokkaan ja voitti maailmanmestaruuden. Hänestä tuli ensimmäinen kuljettaja maailmassa, joka oli voittanut sekä 250cc että 500cc MM -tittelit. Tänä vuonna hän koki myös haasteita, kuten kivien heittelyn Neuvostoliiton MM-osakilpailussa, kun fanaattiset katsojat yrittivät estää häntä voittamasta.

1977: Mikkola solmi sopimuksen Yamahan kanssa ja voitti 500cc maailmanmestaruuden. Hän ajoi Yamahalla ammattilaisuransa kolme viimeistä vuotta.

1978: Hän uusi 500cc GP -maailmanmestaruutensa, voittaen myös Yhdysvaltain GP:n.

1979: Loukkaantumiset pakottivat Mikkolan vetäytymään aktiivisesta kilpailemisesta. Hänen ammattilaisuransa kesti kahdeksan vuotta.

Kilpauran jälkeinen elämä

1980: Kilpauransa jälkeen Mikkola toimi kolme kautta Yamahan tallipäällikkönä MM-sarjassa ja veti motocrosskouluja. Kilpailu-uran päätyttyä Mikkola ja hänen vaimonsa Kaija ostivat maatilan Lopelta.  Eräässä vuoden 1999 haastattelussa hän kuvaili nauttivansa maaseudun elämästä, luonnosta ja metsästyksestä.

2006: Mikkola valittiin moottoripyöräilyn Hall of Fameen Yhdysvalloissa.