Parooni

Jäällä taottu

Jarno Karl Keimo Saarinen syntyi moottorien maailmaan. Hän kasvoi kolmen veljensä kanssa Turussa, ja hänen nuoruutensa kului polkupyörien ja mopojen parissa – intohimo, joka johti työpaikkaan Tunturin mopotehtaalla. Hänen neroutensa todellinen syntypaikka oli kuitenkin Suomen järvien jää. Jääradoilla kilpaillessaan hän oppi hallitsemaan moottoripyörää pidon äärirajoilla ja kehitti aggressiivisen, radikaalin ajotyylin, jollaista kukaan ei ollut aiemmin nähnyt.

Opiskellessaan insinööriksi Turun teknillisessä opistossa hän sovelsi terävää ja järjestelmällistä mieltään intohimoonsa. Hän ei ollut pelkkä kuljettaja; hän oli oma mekaanikkonsa, virittäjänsä ja strateginsa. Hänen lempinimensä "Paroni" syntyi lapsuuden tarinasta, joka liittyi kissaan, mutta se kuvasi täydellisesti sitä hiljaista ja ylvästä auktoriteettia, jolla hän hallitsi ajokkiaan.

Yksityiskuljettajan valloitusretki Eurooppaan

Vaimonsa Soilin ollessa hänen korvaamaton kumppaninsa ja ainoa miehistön jäsenensä Saarinen aloitti valloitusretkensä Grand Prix -maailmassa. He olivat äärimmäinen altavastaajajoukkue, kahden hengen tiimi tehdasjättejä vastaan. Samalla kun Soili hoiti varikkotauluja, ruoanlaittoa ja pyykinpesua, Jarno ahersi itse vaivalla muokkaamansa Yamahan kimpussa.

Vuosien harjoittelun jälkeen hänen läpimurtonsa tapahtui vuonna 1971. Sarja tuskallisia teknisiä vikoja väistyi vihdoin tieltä, ja tuloksena oli upea ensimmäinen GP-voitto Tšekkoslovakiassa. Kauden päätteeksi suomalainen yksityiskuljettaja oli järkyttänyt koko lajin vakiintunutta kaartia saavuttamalla hopeaa 350-kuutioisissa ja pronssia 250-kuutioisissa. Maailma oli saanut varoituksen: uusi voima oli saapunut.

Kuninkaan syrjäyttäminen

Vuosi 1972 oli legendaarinen. Aikakautta hallitsi lähes voittamaton Giacomo Agostini, 15-kertainen maailmanmestari. Pelottavalla Nürburgringin radalla Saarinen teki mahdottomasta totta: hän voitti terveen, keskeytyksettä ajaneen Agostinin ensimmäistä kertaa viiteen vuoteen. Kuningas oli haastettu, ja uusi kruununperijä oli selvä.

Saarisen vallankumouksellinen ajotyyli oli hänen aseensa. Hän oli ensimmäinen kuljettaja, joka roikotti vartaloaan täysin pyörän ulkopuolella mutkissa ja painoi sisäpuolen polvensa asfalttiin saadakseen lisää pitoa ja nopeutta. Hänen itse muokkaamansa matala ohjaustanko loi ajoasennon, joka oli kuin välähdys lajin tulevaisuudesta. Kauden huipennus koettiin Suomen Grand Prix'ssä Imatralla. Kotiyleisön pauhatessa Jarno Saarinen varmisti 250-kuutioisten maailmanmestaruuden – ensimmäisenä suomalaisena soolokuljettajana kautta aikojen.

Huipulla ja tuhossa

Kaudelle 1973 Saarinen ei ollut enää altavastaaja. Hän oli tähti, Yamahan tehdastiimin kuljettaja. Hänellä oli suunnitelmia tulevaisuudelle – moottoripyöräliike Turkuun, perhe Soilin kanssa. Hän kertoi vaimolleen saattavansa lopettaa uransa, jos voittaisi vielä yhden mestaruuden.

Hän aloitti kauden tavalla, jonka ylivoimaisuus hakee vertaistaan. Hän matkusti Amerikkaan ja voitti arvostetun Daytona 200 -kilpailun ajaen 350-kuutioisella Yamahalla 750-kuutioisten pyörien joukossa. Palattuaan Eurooppaan hän valloitti intohimoisten italialaisfanien sydämet voittamalla Imola 200 -ajon. Kun GP-kausi alkoi, hän oli täysin pysäyttämätön: hän voitti viisi ensimmäistä osakilpailua peräkkäin 250- ja 500-kuutioisissa luokissa. Kun Yamaha ehdotti, että hänen pitäisi antaa tallitoverinsa voittaa 250-kuutioisten mestaruus, Saarinen raivostui, ja talli perääntyi nopeasti. Kukaan ei seisoisi hänen tiellään.

Toukokuun 20. päivänä 1973 moottoriurheilumaailma hiljeni. Kauden neljäntenä kisaviikonloppuna Italian legendaarisella Monzan radalla tragedia iski 250-kuutioisten kilpailun ensimmäisellä kierroksella. Pelottavassa ja nopeassa Curvone-mutkassa italialainen Renzo Pasolini kaatui rajusti. Heti hänen takanaan ajaneella Saarisella ei ollut aikaa reagoida, ja hän paiskautui mukaan onnettomuuteen. Sekä hän että Pasolini menehtyivät.

Maailman paras kuljettaja, mies, joka näytti saavuttaneen täydellisen yhteyden ihmisen ja koneen välillä, oli poissa vain 27-vuotiaana.

Kuolematon perintö

Jarno Saarisen ura oli traagisen lyhyt –  46 Grand Prix -starttia. Silti hänen vaikutuksensa on mittaamaton. Häntä ei muisteta ainoastaan 15 voitostaan ja yhdestä maailmanmestaruudestaan, vaan hänen innovaatiostaan. Jokainen moderni MotoGP-kuljettaja, joka kallistaa mutkaan polvi asfalttia viistäen, on osa hänen perintöään. Hänen nimensä koristaa katuja Turusta Italian Pesaroon, ja vuonna 2009 hänet nimitettiin ansaitusti MotoGP Hall of Fameen. Paroni oli kuin tähdenlento, joka sammui liian aikaisin, mutta hänen valonsa loistaa yhä lajissa, jonka hän muutti pysyvästi.

Sources: Jarno Saarinen - 1945-1973 , Jarno Saarinen - Paroni